Kevättä ilmassa ja Kurolan pihalla

Viime päivinä kevät on tullut oikein kohisten. Meidän pihalla se myös kuuluu jatkuvana puron solinana, joka aiemmin keväällä kuului sisälle saakka. Lumikinosten väistyessä olen vähitellen aloitellut pihan siivousta. Tänään tuolla rannalla tupsahti haikeus, kun katselin ennen niin vilkasta nuotiopaikkaamme, joka nyt oli käyttämättömänä nurmettunut. Oikein istahdin saunan rappusille muistelemaan sitä vuosien takaista vauhdikasta rantaelämää. Uimaan mentiin heti kun ranta oli sulanut ja rantasaunaa lämmitettiin lähes päivittäin heti lumien lähdettyä. Urheilukentälle kirmasi reipas poikasakki heti koulun jälkeen potkimaan palloa tai muihin kevätpeleihin. Leijoja lennätettiin ja laivoja uitettiin purossa.Ankatkin kaakattivat yhtenä kesänä rantakoivikossa. Nyt rannalla asustelee pari sorsapariskuntaa ja saunan ovet ovat vielä lukittuina.

Huomenna lähdetään Vihassaaren rakennushommiin ja Tihviin askareisiin koko ensi viikoksi. Paljon on järjestämistä ja hoidettavaa sitä ennen. Niistä lisää myöhemmin.

ITK:n jälkimainingeissa

Viime viikot olen kurkistellut työrintamalle ja nyt viime päivinä haistellut uusia tuulia myös ITK-päivillä. Lukuisat kohtaamiset tuttujen ja tuntemattomien kanssa sekä uudet verkko-opetuksen kuviot laittoivat lomalaisen pään täysin pyörälle. Virikkeiden ylitarjonta syöttää mieleen yön tunteinakin secondlifeja, jaikuja, wikejä ja kaikensortin verkkoyhteisöjä. Nyt olisi houkutus aktivoitua, kun on taas tarttumapintaa saatu. Hieman olen jo jaikuillutkin ja sometu-verkostoonkin tutustunut. Mukavaa, mutta ei ehkä kuitenkaan nyt sitä kaikkein tärkeintä, johon haluan lopun lomaani käyttää.

ITK-päivien suurin anti ei sittenkään tainnut olla uusissa tiedoissa tai virikkeissä. Kolmen kuukauden lomailu on ihanasti irrottanut työkuvioista, mutta samalla herättänyt pienen ahdistuksen. Pystynkö enää hyppäämään liikkuvaan junaan ja löytämään itselleni niin tärkeän työmotivaation? Olenhan etsinyt suurta missiota ja merkitystä työlleni. Tuo suuri opetusalan konferenssi kokosi yhteen lähes kaikki verkostomme yhteistyökumppanit, joten saatoin testata omaa asennettani menneeseen ja tulevaan työhöni ikäänkuin lomalta käsiin. Jännitti kyllä pitää esityskin ISOverstaasta, kun en siellä nyt ole edes töissä. Silti se tuntui jotenkin omalta, eikä yleisö varmaan edes huomannut, että olen tässä jotenkin ulkopuolinen. Tuntui hyvältä myös kohdata työkavereita ja lukuisia verkostokumppaneita. Alkuvuoden prosessointini on selvästi tuottanut tulosta. Mieli on nyt kevyt ja luottavainen. Sain levollisen mielen myös sen suhteen, että liikkuvaan junaan on mahdollista hypätä, kun ei kanna kaikkea mennyttä painolastia mukanaan.

Loma jatkuu vielä. Työasiat voin nyt rauhassa laittaa sivuun luottaen siihen, että niille tulee sitten oma aikansa. Pelkäsin etukäteen, pystynkö enää lomalle laskeutumaankaan tämän työsession jälkeen. Nyt haluan vielä tarrata kiinni siihen lepoon ja rauhaan, jota olen opetellut viime kuukausina. Jospa työelämäkin sujuisi sitten levosta käsin, ei tiukkapipoisesti pusertaen.

Jukka lähti äsken piipahtamaan rakennushommissa. Päätin jäädä tällä kertaa yksin kotiin. Lähiviikkoina seuraankin kevään tuloa välistä Varkauden ja välistä Kerimäen suunnasta.

Kurkistusta töihin

Viime viikolla aurinko jo sulatteli lumia, mutta tämän viikon vesisateet ovat tehneet kevättä oikein tosissaan. Meidän pihan purossa virtaa vesi niin, että kohina kuuluu sisälle asti. Jäälle ei ole enää menemistä, kun puro on tuonut rannalle vettä roppakaupalla heikentäen jäätä samalla.

Nyt olen sitten kurkistellut ISOverstaan tapahtumiin. Eilen olin lähes koko päivän Kuopiossa perehtymässä verkostomme kuvioihin. Ihmeesti ne jutut alkoivat tuntua tutuilta ja imaisivat jo vähän mukaansa. Mukava oli saada kuulumisia kokouksista, koulutuksista ja myös uusista virityksistä, joita siellä koko ajan keksitään. Tänään olen sitten valmistellut ITK-esitystä, jonka tulin syksyn innostuksessa luvanneeksi. Vähän jännittää, miten pääsen siihen esitykseen sisälle, kun on tässä kuukausikaupalla koittanut päästä kaikesta irti.

Huomenna vaihdan taas maisemaa ja lähden ruokkimaan meidän rakentajia Vihassaareen. Tänään Jukka ja Mikko ovat aamuvarhaisesta purkaneet hirsielementtejä rekka-autosta. Nyt ne seinät sitten odottavat siellä perustusten tekemistä ja pystyttämistä. Huomenna tulee jo kaivuri töihin. Mielenkiintoista nähdä, miten maisemat ovat muuttuneet viime käynnistä, josta taitaa olla pari kuukautta. Tämän kuvan Mikko lähetti nyt illan suussa.

Kotona jälleen

Nyt on kääntynyt uusi lehti vuorotteluvapaallani. Antoisa matka irrotteli työkuvioista ja arjesta niin, että on suorastaan vaikea saada otetta elämän arjesta. Ehkä ajattelenkin monista asioista edes vähän uusista näkökulmista. Nyt on aika katsoa eteenpäin kohti kesää ja uusia tehtäviä. Viime viikon lumipyryjen jälkeen on aurinko paistanut keväisesti useita päiviä sulatellen paksuja hankia.

Työasioihin virittyminen alkaa ensi viikolla, kun piipahdan Kuopiossa ISOtoimistolla Eilan ja Anun luona. Parin viikon päästä mennään ITK-päiville, jotka tarjoavat yleiskatsauksen verkko-opetuksen maailmaan, missä nyt mennään. Katsotaan, miten uudet jutut jaksavat innostaa!

Huomenna olemme menossa rakennusmessuille virittymään ja hakemaan ideoita rakennusprojektiin, joka alkaa ihan lähiviikkoina heti lumien sulamisen jälkeen. On siis uutta pohdittavaa paljon, onneksi loma jatkuu vielä ...